Palkinto Tampereen päivän piirustuskilpailussa 1.10.88
Sanna Piipponen, Tesomajärvenkoulu
Aihealue: OTTEITA, HISTORIA: TAMPERE neljä vuodenaikaa - Kirj. Lauri Kautia - Raimo Seppänen. Julk. 1983.
Tampere on kesällä keksitty ja syksyllä perustettu. Talvella on tehty työtä ja taisteltu, keväällä juhlittu punaisin lipuin ja valkoisin lakein.
Tampere on vastakohtaisuuksien kaupunki ja siksi se luomisvoimainen kaupunki.
Kontrastia on ollut aina, alusta asti. Mahtoi olla outo näky, kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III ajatutti itsensä tänne kurjien kärryteiden taa juhannuksena 1775. Kosken rannalla oli rapistunut kyläpahanen. Parisataa asukasta, joista puolet lapsia, vanhuksia vialloisia ja rutiköyhiä, toiset puolet työikäisiä mutta eivät yhtään sen rikkaampia. Tänne tuli tuo puuteroitu, peruukkipäinen rokokoo hallitsija, jolla oli vaaleansininen silkkitakki, siniset lyhyet housut, musta hattu ja siinä valkea höyhentöyhtö. Hänet ajettiin kolisevaa lankkusiltaa pitkin kosken yli ja edelleen Pyynikin rinteelle. Hiukan häpeillen näytettiin: tällainenkin maankolkka hänen majesteetilleen kuuluu.
Hallitsija ihastui koskeen, jonka kumu kuului Pyynikille asti. Ruotsissa jo oli rakennettu suuria tehtaita, kuningas käski rakentaa tännekkin kun kerran koski oli. Perustetaan kosken ääreen kaupunki. Tämän hyvän ohjeen annettuaan hän antoi auttaa itsensä kieseihin ja ajoi pois.
Yli neljä vuotta myöhemmin , lokakuun ensimmäisenä päivänä 1779 kuningas allekirjoitti ylellisessä Gripsholmin linnassaan Tampereen kaupungin perustamiskirjan. Jotta hämäläisiin tulisi vauhtia, kuningas määräsi Tampereelle poikkeukselliset vapaakaupunkioikeudet.
Valtio rakensi Tampereelle suuren viinapolttimon ja Abraham Häggman pienen paperitehtaan, mutta muuten ei paljon edistystä ennättänyt tapahtua, ennen kuin Tammerkosken yli tömistivät Venäjän tsaarin valloittajajoukot maaliskuussa 1808. Tampere ja Suomi vaihtoivat isäntää. Tämä seutu tuntui olevan hallitsijoiden suosiossa, sillä tsaari Aleksanteri I tuli myös Tampereelle, samaa tietä kuin Kustaa III aikanaan. Ja puheetkin olivat samat : teollisuutta oli määrä rakentaa, kun kerran oli hyvä koski.
Niin tuli Skotti James Finlayson Venäjältä ja perusti puuvillatehtaan. Tuli Ruukinpatruuna Pohjanmaalta ja rakensi konepajan, kartanonomistaja Laukosta ja teki pellavatehtaan.
Tampereesta tuli teollisuuskaupunki. Väkeä virtasi kaukaisista maalaispitäjistä tehtaisiin töihin. Tehtiin pitkää, raskasta päivää, asuttiin ahtaasti, kasvatettiin suuria perheitä. Tässä ympäristössä syntyi tamperelainen kulttuuri. Ihmisillä ei ollut kaikin ajoin edes leipää kyllin, kun he jo perustivat kuoroja ja soittokuntia, näyttelivät itse kirjoittamiaan näytelmiä, kokosivat jonnekkin tehtaan nurkkaan omia kirjastojaan.
Tampereen tehtaalaiset olivat henkisesti rikkaita jo silloin kun he vielä olivat fyysisesti köyhiä.
Ahtaissa oloissa eläneet ensimmäiset tamperelaissukupolvet päättivät, että heidän lapsillaan on oltava paremmin. He päättivät rakentaa Tampereesta hyvän, vauraan kaupungin - ja sen he tekivät. Syntyi uhmapäinen tamperelaisuus, näyttämisen halu ja kyky.
Voimakkaan kehityksen katkaisi vuosi 1918. Suomi oli joulukuun 6.päivänä edellisvuonna julistautunut itsenäiseksi, mutta pian sen jälkeen ajauduttiin hirvittävään kurimukseen, jolle kansa ja historiankirjoittajat ovat antaneet monta nimeä: vapaussota, kansalaissota, luokkasota, veljessota, kapina. Punaiset ja valkoiset, punaisten viimeisenä linnakkeena Tampere. Täällä käytiin ankarimmat taistelut mitä Pohjoismaiden historia siihen mennessä tunsi.
Vuoden 1918 raunioilta Tampere aloitti uuden rakennustyön, kokosi voimansa.
Ja tässä ollaan. Tampere on voimakas teollisuuskeskus eli jotakin sellaista, mitä kuninkaat ja keisarit joskus havittelivat. Mutta Tampere on myös korkeakou-ja yliopistokaupunki. Akateeminen pistokas tuotiin Helsingistä tänne melkeinpä väkisin. Tamperelaiset saivat tahtonsa perille työllä ja tuskalla, ja he tarjosivat vahvan maaperän korkeakouluilleen kasvaa.
Tampere on omalaatuisensa kaupunki. Täällä on aina saatu tottua siihen, että mitään ei tule valmiina eteen, kaikki on tehtävä itse. Siinä on tarvittu sekä voimaa että neuvokkuutta. Ja uhmaa Jääkiekko on tamperelainen peli , koska siinä pääsee pitkälle voimalla, neuvokkuudella ja uhmalla. Laitosmies Väinö Linnasta tuli aikansa tunnustetuin suomalainen kirjailija, koska hänen hengessään oli juuri sitä voimaa, neuvokkuutta ja uhmaa, jota 1950-luvun Suomessa ja kirjallisuudessa tarvittiin.
Tamperelaisuudessa ovat yhdistyneet runous ja raaka voima. Molemmat ovat syntyisin Tammerkoskesta. Kuningas näki sen kauneuden ja aavisti voiman, tamperelainen otti käyttöönsä sen voiman ja muistaa, aavistaa sen kauneuden.
11.3.2021. Sanna Piipponen, S.P.FI
S.P.FI 13.3.2021.
