Maamme. 1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. ......

Maamme.

1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. 2. On maammme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist´on kultaiset. 3. Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht´yömme, kesät kirkkahat, kaikk´, kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen. 4. Täss´auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat. Kun päivä piili pilvihin tai loisti onnen paisteihin, täss´ Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat. 5. Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? 6. Täss´on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss´iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolla muinahin kuormamme pantihin. 7. Tääll´olo meill´on verraton ja kaikki suotuisaa: Vaikk´onni mikä tulkohon, maa, isänmaa, se meille on. Mi maailmass´on armaampaa ja mikä kalliimpaa? 8. Ja tässä, täs´on tämä maa, sen näkee silmämme; me kättä voimme ojentaa ja vettä, rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss´on se, maa armas isäimme! 9. Jos loistoon meitä saatettais vaikk´kultapilvihin, miss´itkien ei huoattais, vaan tähtein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin. 10. Totuuden, runon kotimaa, maa tuhatjärvinen, miss´elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain`ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. 11. Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa; viel´lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran laulus, synnyinmaa, korkeimman kaiun saa.